Riikka Kostiainen

Rikoksentorjuntaa alkoholipolitiikalla

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana johtaja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän arvioi, että jos alkoholipolitiikka saataisiin tehokkaaksi, myös rikollisuus alenisi huomattavasti. Ministeriön ensisijainen tavoite alkoholipolitiikan ja muiden asioiden suhteen kuitenkin on kansanterveyden parantaminen.

Kari Paaso on koulutukseltaan juristi. Hän työskenteli pitkään Alkossa lakimiehenä, kunnes siirtyi 1990-luvun loppupuolella sosiaali- ja terveysministeriöön alkoholiasioiden vastuuvirkamieheksi. Välillä hän oli viitisen vuotta EU-komissiossa tekemässä tupakkalainsäädäntöä ja Maailman terveysjärjestössä (WHO) vastaamassa Euroopan alueen toimistossa tupakka- ja alkoholiasioista, kunnes palasi ministeriöön vuoden 2007 alussa.

Nykyään Paaso vetää STM:n terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen osastolla tulosryhmää, joka on saanut nimekseen haittojen ehkäisy (HAITE). Ryhmän perustaminen keväällä liittyi ministeriön kahden osaston organisointiin uudelleen. Uudelle haittojen ehkäisemisen ryhmälle kuuluvat alkoholi-, tupakka- ja huumausainepolitiikan suunnittelu, ohjaus ja lainsäädäntö sekä päihteiden ja tupakan käytön aiheuttamien haittojen ehkäisy. Lisäksi tehtäviä ovat koti- ja vapaa-ajan tapaturmien, rahapelihaittojen, lähisuhde- ja perheväkivallan sekä ihmiskaupan ja kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisy sekä rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallinen ohjaus.

– Ainakin näin alussa tämä tuntuu kiinteältä ryhmältä ja nämä asiat liittyvät luontevasti toisiinsa monin tavoin, vaikka niillä onkin omat erityispiirteensä, hän arvioi.

Keinoina lainsäädäntöä ja ohjelmatyötä

Ministeriötasolla tärkein keino haittojen ehkäisyyn on luonnollisesti lainsäädäntö. HAITE-ryhmän toimialueella lainsäädännön valmistelussa ollaan yhteiskunnallisten ristiriitojen ytimessä.

– Esimerkiksi perusongelma alkoholipuolella on se, ettei alkoholiin voida soveltaa puhdaspiirteistä kansanterveysperusteista lainsäädäntöä, koska elinkeinointressit ovat niin suuret. Tupakka onkin mielenkiintoinen vertauskohde, koska meillä ei ole tupakkateollisuutta ja lähtökohtaisesti kaikki ovat yhtä mieltä tupakan vaarallisuudesta terveydelle. Näin tupakassa on voitu tehdä hyvinkin radikaalia lainsäädäntöä, esimerkkinä ravintolatupakoinnin kieltäminen ja työpaikkojen savuttomuus, kun taas alkoholiasioissa säätely on vaikeaa, Kari Paaso kertoo.

Huumausaineita puolestaan koskee täysi kieltolaki, joka periaatteessa on tietenkin ennaltaehkäisevä. Suomalainen huumepolitiikka on kuitenkin hyvin käytännönläheistä. Vaikka on kieltolaki, toisaalta kuitenkin todetaan, että kun huumeita kuitenkin käytetään, käyttäjiä pitää auttaa ja estää asioiden paheneminen. Esimerkiksi neulojenvaihto ja korvaushoito on vähitellen hyväksytty yhteiskunnassa. Paaso kiittelee suomalaista huumepolitiikkaa siitä, että kontrollissa ja hoidossa on saavutettu hyvä tasapaino.

– Sen sijaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien haittojen vähentämiseen täytyy löytää muut keinot kuin lainsäädäntö, ja niissä tilanne Suomessa onkin huono. On vaikeaa kuvitella, että lainsäädännöllä voidaan estää ihmisiä kotona kiipeämästä jakkaralle. Työpaikkatapaturmiin puolestaan on pystytty puuttumaan lainsäädännöllä, samoin liikennetapaturmiin. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan suhteen lainsäädäntö on myös tiukka, mutta Suomi on saanut maailmalta toistuvasti huomautuksia, ettei yhteiskunta puutu tarpeeksi ongelmaan. Siihen on kyllä yritetty puuttua, esimerkiksi meidän viimeisin toimemme oli Kuntaliiton kanssa yhteistyössä tehty suositus kunnille.

Toinen tärkeä väline ovat politiikkaohjelmat, joilla ohjataan sosiaali- ja terveysministeriön alaista hallintoa ja kuntia, annetaan informaatiota ja pyritään saamaan aikaan hyviä aloitteita.

Yksi esimerkki on alkoholiohjelma 2004–2007. Sen olennaista antia on Paason mukaan materiaalin tuotannon käynnistäminen pitkän tauon jälkeen. Ohjelmasta ovat tulleet myös kumppanuussopimukset, joita on tehty kuntien, kirkon ja järjestöjen kanssa. Kolmas sieltä jäänyt iso asia on hyvät aloitteet: esimerkiksi se, että kun ihminen menee lääkärintarkastukseen perus- tai työterveydenhuoltoon, hänelle tehtäisiin aina rutiininomaisesti testi alkoholinkäytöstä. Myös paikallisuutta jatketaan; on pyritty luomaan rakenteita, joilla ehkäisevä päihdetyö juurtuisi kuntien työhön.

Valtionhallinnossa on käynnissä monia muitakin ohjelmia kuin alkoholiohjelma, joilla on yhtymäkohtia ryhmän työhön, kuten hallituksen politiikkaohjelmat terveyden edistämisestä ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma (KASTE), väkivallan vähentämisohjelma ja uusi sisäisen turvallisuuden ohjelma.

– Ohjelmia on toki paljon, mutta eri ohjelmilla on oma merkityksensä eivätkä ne ainakaan huononna tilannetta. Enää ohjelmia ei ainakaan tehdä "hyllylle pölyttymään", vaan niihin on löydetty kuitenkin jotain rahkeita, rahaa ja seurantajärjestelmiä, ja niitä pyritään panemaan toimeen aktiivisesti.

Alkoholi ja rikollisuus käsi kädessä

Kari Paaso on myös sosiaali- ja terveysministeriön edustaja rikoksentorjuntaneuvostossa. Hän näkeekin ryhmänsä työllä paljon yhtymäkohtia rikoksentorjuntaan. Erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena olemisella ja rikollisuudella on selvä yhteys Suomessa. Tämä on ymmärretty jo vuonna 1889, kun Suomen rikoslakiin on kirjoitettu, ettei rikoksen tekeminen alkoholin vaikutuksen alaisena ole puolustus.

– Suomalainen rikoksentekijä on usein surkea reppana, joka tekee rikoksia kännipäissään. Esimerkiksi törkeissä pahoinpitelyissä 70 prosenttia tekijöistä on humalassa. Jos alkoholipolitiikka saataisiin tehokkaaksi ja alkoholin kulutus vähenemään, rikollisuustilanne paranisi huomattavasti. Haittojen ehkäisyn ryhmän peruspyrkimys on kansanterveyden parantaminen, mutta oletamme samalla vähentävämme myös rikollisuutta.

– Toisaalta mitä enemmän yhteiskunta säätelee jotain asiaa, sitä enemmän siihenkin liittyy rikollisuutta; tavallaan lainsäädännöllä myös aiheutetaan rikollisuutta. Huumausaineissa se tulee hyvin esille. Mutta jos ajatellaan toisinpäin, että huumausaineet vapauttamalla pyrittäisiin vähentämään rikoksia, se luonnollisesti lisäisi paljon huumausaineiden kulutusta ja kansanterveydellinen tilanne puolestaan huononisi, Paaso filosofoi.

Hän on huomannut yhteiskunnassa sellaisen trendin, että entistä enemmän tekoja laitetaan rikosnimikkeen alle, varsinkin perheväkivaltaan liittyvissä asioissa ja tupakkapolitiikassa. Toisaalta alkoholipuolella on täysin päinvastaista kehitystä ja monia tekoja on dekriminalisoitu, esimerkkinä juopumus yleisellä paikalla jo vuonna 1968. Tekojen kriminalisointi tai päinvastainen kuvaa yhteiskunnan asennetta niihin.

– Meillä on esimerkiksi nuuskan myynti kielletty, mutta sen käyttö tai maahantuonti omaan käyttöön sallittu. Olisiko siis nyt syytä kieltää nuuskan maahantuonti kokonaan, mikä vähentäisi sen käyttöä, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että luomme uusia rikosnimikkeitä, hän pohtii.

Alkoholipolitiikan keinojen käyttö heikentynyt

Alkoholipolitiikassa käytetään kahta mittaria: alkoholin kokonaiskulutus ja juomatapa. Suomalainen humalahakuinen ja väkevävaltainen juomatapa eroaa suuresti länsieurooppalaisesta juomatavasta. Sitä on yritetty muuttaa monin tavoin, mutta se on Kari Paason mukaan osoittautunut vaikeaksi.

– Esimerkiksi aikoinaan ajateltiin, että juomatapa muuttuu tuomalla Suomeen jokin kulissi, vaikka englantilainen pubi. Sitten pääteltiin, että suomalainen alkoholipolitiikka itsessään, liialla säätelyllään, aiheuttaa juomatavan, eli kun ihmisille tarjottaisiin enemmän viinaa, kansa jotenkin siitä viisaasti raitistuisi. Mutta mikään näistä ajatelmista ei pidä paikkaansa. Alkoholinkäyttöä pidetään kurissa ainoastaan peruskovilla keinoilla, joita ovat saatavuuden rajoittaminen ja hintatoimenpiteet. Valitettavasti näiden keinojen käyttäminen on heikentynyt, koska elämme vapaassa maailmassa ja on vahvat elinkeinointressit myydä entistä enemmän.

Paaso korostaa, että muutosta on tapahduttava sekä alkoholin kokonaiskäytössä että juomatavassa. – Vaikka alkoholin kokonaiskäyttö Suomessa vähenisi, se ei välttämättä paljon vähennä rikollisuutta ja tapaturmia, koska ne liittyvät niin vahvasti juomatapaan. Suomalaisilla on yleensä sellainen käsitys, että kun vain niihin juoppoihin puututtaisiin, päästäisiin koko ongelmasta. Mutta se ei mene lainkaan niin, sillä suurimman osan ongelmista suurella määrällään aiheuttavat niin sanotut normaalit ihmiset, jotka silloin tällöin kännäävät ja sitten kaatuvat tai joutuvat tappeluun.

Ennaltaehkäisyn myyminen vaikeaa

Johtaja Kari Paaso toivoo ennaltaehkäisyn periaatteen menevän läpi myös käytännössä eikä vain puheissa. Ennaltaehkäisevät keinot ovat tehokkaimpia toimia, mutta niitä on hankala mitata. Ehkä siksi ne tuppaavat vähän jäämään jalkoihin, hän arvioi.

– Jos verrataan ennaltaehkäisyä vaikka hoitoon, on selvää, mitä hyötyä hoidosta on ja mitä resursseja tehokkaaseen hoitoon tarvitaan. Kaikki kyllä puhuvat ennaltaehkäisystä, mutta miten sitä myydään – miksi kunta preferoisi sellaista, josta se ei oikein tiedä, mitä se on.

Paaso painottaa, että tietyt perusasiat ovat kuitenkin selviä tutkimuksen ja käytännön perusteella, eikä niistä pitäisi kiistellä: Jos esimerkiksi pelitoiminta vapautetaan, pelihaitat lisääntyvät. Jos tupakan tarjontaa lisätään tai ei pidetä ikärajoista kiinni, kulutus kasvaa, ja sitä kautta haitat. Jos alkoholijuomien tarjontaa vapautetaan, tapahtuu samoin. Mutta monien muiden ennaltaehkäisevien toimien vaikutusta on jo vaikeampi perustella, esimerkiksi ravintolalupien määrän vähentämistä ja oluen myynnin aloittamista vasta yhdeksältä aamulla. Entistä vaikeammaksi menee sen arvioiminen, mikä on ollut vaikka alkoholiohjelman tai jonkin valistuskampanjan merkitys.

– Yhteiskunnassa ei vain voi aina edetä suoraviivaisesti: tiedetään mitä pitäisi tehdä, mutta sitä ei haluta. Esimerkiksi olisi huima kansanterveyden parannus, jos kaupassa myytävän keskioluen promillepitoisuutta alennettaisiin. Tai on epäloogista, että oluen mainonnan rajoituksille ei nähdä tarvetta ja alkoholipullon varoitusmerkkejä pidetään pelleilynä, mutta tupakkaan ei päde sama. Kamppailemme täällä erilaisten tasapaino-ongelmien kanssa, koska ihmiset haluavat elää jossain mielessä epäterveellisesti – jotkut sanovat meitä terveysterroristeiksi.

 
Julkaistu 29.9.2008