Teemu Gunnar

Huumetilannetta voi seurata jätevedestä

Huumeidenkäytön laajuuden arviointi edustavasti väestötasolla on tutkimuksellinen haaste. Yksi lupaavimmista uusista keinoista huumetilanteen seuraamiseksi on huumejäämien mittaaminen yhteiskunnan jätevesistä. Menetelmällä saadaan riippumatonta tietoa jätevesiverkoston alueella tapahtuvasta huumeiden käytöstä lähes reaaliaikaisesti.

Huumausaineet poistuvat ihmisen elimistöstä pääasiassa virtsan ja ulosteen mukana joko käytettynä kanta-aineena tai vesiliukoisempina aineenvaihduntatuotteina. Jätevedenpuhdistamoille viemäriverkostoa pitkin saapuvat jätevedet edustavat koko puhdistamon toiminta-alueen käyttäjäkuntaa ja väestön huumeidenkäyttöä.

Näytteet kerätään puhdistamolle saapuvasta puhdistamattomasta jätevedestä. Keräyksessä voidaan hyödyntää puhdistamoiden omia näytteenkeräyslaitteita, eikä esimerkiksi erillistä näytteen keräystekniikkaa yleensä tarvita. Kerättävä kokoomanäyte edustaa puhdistamolle tulevaa, käsittelemätöntä jätevettä määritellyltä ajanjaksolta.

Kerättyjen jätevesinäytteiden huumausainepitoisuudet määritetään laboratorio-olosuhteissa hyödyntäen menetelmätekniikkaa, jota käytetään esimerkiksi veri- ja virtsanäytteiden oikeustoksikologisissa tutkimuksissa. Kehitetyillä menetelmillä voidaan määrittää erittäin pieniä pitoisuuksia tutkittavia yhdisteitä. Kun tunnetaan huumausaineiden pitoisuudet tutkitussa jätevedessä, tulevan jäteveden määrä sekä alueen väestönmäärä, voidaan pitoisuudet muuttaa kuvaamaan alueella tapahtuvaa huumeidenkäyttöä.

Jätevesitutkimuksen tavoitteet ja käyttö Suomessa

Väestötasolla tehtävä jätevesitutkimus kertoo käytettävistä huumeista, huumeiden käytön määrästä ja sen muutoksista. Menetelmä ei anna vastauksia siihen, keitä käyttäjät täsmällisesti ovat tai kuinka paljon he yksilötasolla aineita käyttävät. Merkittävänä etuna on, että menetelmällä tavoitetaan suhteellisen helposti huomattava osa väestöstä, myös kovien huumeiden käyttäjät. Esimerkiksi yksistään pääkaupunkiseudulla sijaitsevien Helsingin Viikinmäen ja Espoon Suomenojan puhdistamoiden toiminta-alue kattaa noin 1,1 miljoonaa ihmistä eli noin 20 prosenttia Suomen väestöstä.

Jätevesitutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa etenkin kovien huumeiden käytön alueellisesta esiintyvyydestä ja siinä tapahtuvista muutoksista sekä verrata Suomen huumetilannetta kansainväliseen tilanteeseen. Kansainvälisistä jätevesitutkimuksista saatava tieto on merkityksellistä, sillä esimerkiksi huumetakavarikoista kertyvä tieto on vahvasti riippuvainen kunkin maan käytännöistä ja resursseista eivätkä takavarikot suoraan kuvasta alueella tapahtuvaa huumeidenkäyttöä. Euroopan huumausaineiden seurantakeskus (EMCDDA) julkaisee nykyisin vuosittain kansainvälisen jätevesitutkimuksen tuloksia. Tutkimus suoritetaan samankaltaisesti samaan aikaan useissa kymmenissä Euroopan kaupungeissa. Vuonna 2014 näytteitä kerättiin Suomesta 14 eri jätevedenpuhdistamolta käsittäen noin 45 prosenttia väestöstä. Samassa yhteydessä toistettiin vuonna 2012 ensimmäisen kerran toteutettu valtakunnallinen seuranta.

Lisäksi tutkimuksen tärkeänä tavoitteena on yhdistää jätevesitutkimuksin mitattua tietoa eri lähteistä saatavilla olevaan muuhun tutkimus- ja rekisteritietoon mahdollisimman moniulotteisen kuvan saamiseksi vallitsevasta huumetilanteesta. Huumetilanteen tunteminen on keskeistä alueellisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä poliittisessa päätöksenteossa sekä kartoitettaessa toimenpiteitä muun muassa päihdehaittojen ehkäisemiseksi.

Monipuolista tietoa huumeidenkäytöstä

Jätevesitutkimuksen keinoin saadaan informaatiota huumeiden käytön vaihtelusta aineittain alueellisesti ja ajallisesti. Käyttöä voidaan mitata kaupungeittain ja esimerkiksi eri päivien, viikkojen, kuukausien tai vuosien välillä, tai vaikkapa erityisinä juhlapyhinä (uusivuosi, juhannus) verrattuna normaaliin viikonloppuun.

Esimerkiksi Suomessa kaupunkien välillä voidaan todeta merkittäviä eroja eri huumeiden käytössä. Amfetamiinia todetaan ympäri Suomen, mutta käyttö väestömäärään suhteutettuna on yleisesti ottaen suurinta eteläisen Suomen kaupungeissa. Metamfetamiinia käytetään valtakunnallisesti tarkasteltuna selkeästi amfetamiinia vähemmän, mutta käyttöä esiintyy koko maassa ja alueelliset vaihtelut ovat suuria. Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa kokaiinin käyttö oli lähes kokonaan keskittynyt pääkaupunkiseudulle, mutta on sielläkin erittäin vähäistä verrattuna esimerkiksi Länsi-Eurooppaan. Ekstaasia puolestaan havaitaan koko maassa. Yleisimpien muuntohuumeiden käyttö on vielä vähäistä verrattuna perinteisiin huumausaineisiin valtakunnan tasolla tarkasteltuna, mutta saattaa nousta alueellisesti merkittäväksi, kuten vuoden 2012 tutkimuksessa synteettisiin katinoneihin kuuluvan MDPV:n osalta todettiin Lappeenrannassa. Alustavissa vuoden 2014 tuloksissa on havaittavissa vastaavia löydöksiä.

Jätevesitutkimusten avulla voidaan todeta merkittävää päivittäistä vaihtelua väestötasolla etenkin kokaiinin ja ekstaasin käytössä viikonloppuisin verrattuna arkipäiviin. Amfetamiinin osalta käytön kasvua on viikonloppuisin yleisesti todettavissa, mutta ero verrattuna arkipäiviin on huomattavasti edellä mainittuja yhdisteitä pienempi. Toisaalta esimerkiksi korvaushoito- ja kipulääkkeenä käytettävän metadonin aineenvaihduntatuotteen EDDP:n pitoisuudet ovat tasaiset koko viikon eri kaupungeissa viitaten siihen, ettei ainetta esiinny juurikaan huumekäytössä.

Toisaalta jätevesitutkimuksen avulla voidaan esittää suuntaa antavia arvioita takavarikoitujen huumeiden määrästä verrattuna varsinaiseen käyttöön. Vuoden 2012 jätevesitutkimuksessa arvioitiin laskennallisesti, että vuonna 2012 kokaiinia, amfetamiinia ja metamfetamiinia takavarikoitiin 5–10 prosenttia kaikesta käytetystä määrästä. Laskennassa käytettiin jätevesitulosten lisäksi muun muassa Keskusrikospoliisin yhdisteille määrittämää keskimääräistä puhtausastetta saman vuoden takavarikoissa.


Jätevesitutkimuksessa vuosina 2012 ja 2014 Turussa todettu käyttö aineittain eri viikonpäivinä. Määrä on ilmoitettu keskiarvona ja kuvastaa eri yhdisteiden käyttöä ilmoitettuna milligrammaa yhdistettä 1000 henkilöä kohden vuorokaudessa.

Nykytilanne ja tulevaisuuden näkymiä

Huumejäämätutkimusten ensimmäiset kansainväliset julkaisut ovat alle 10 vuoden takaa. Lähestymistapa on suhteellisen tuore ja osin vielä kehittymässä.

Tutkittavat huumejäämäpitoisuudet jätevedessä ovat erittäin pieniä, eikä esimerkiksi buprenorfiinin käyttöä voida vielä luotettavasti arvioida. Samaa pätee osaan muuntohuumeista. Toisaalta useiden muuntohuumeiden alueellista käyttöä voidaan jo tällä hetkellä arvioida. Laite- ja analyysitekninen kehitys tulee jatkumaan nopeana ja tutkimukset voidaan tulevaisuudessa suorittaa nykyistä helpommin. Käytännössä tämä tarkoittanee, että valtakunnallisesta huumetilanteesta viimeisen viikon ajalta voidaan parin vuorokauden kuluessa saada ajantasainen kuva.

Yhtä tärkeä rooli on sillä, millä tavoin eri lähteistä kerättyä tietoja onnistutaan yhdistämään kattavamman ja monipuolisemman kuvan saamiseksi vallitsevasta huumetilanteesta. Perinteisesti tietoa on yhdistetty eri tilastolähteistä ja tutkimuksista lähinnä kokoomaraporteiksi eikä varsinaisesti yhdistelty tutkimuksellisin keinoin hyödyntäen kunkin lähestymistavan vahvuuksia. On todennäköistä, että jälkimmäisellä tavalla tullaan pääsemään tarkempaan lopputulokseen.

Viemäriverkosto muodostaa suljetun järjestelmän, jossa laajojen kaupunkikokonaisuuksien lisäksi olisi periaatteessa mahdollista tutkia esimerkiksi kaupunginosien, eri laitosten ja koulujen tai jopa yksittäisten asuinrakennusten huumekäyttöä. Tällöin kuitenkin jätevesitutkimuksen toteutus muuttuisi kansanterveydellisistä lähtökohdista rikosoikeudelliseen suuntaan.

Kirjoittaja on oikeustoksikologiayksikön päällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Lisätietoja:
Aino Kankaanpää, Kari Ariniemi, Mari Heinonen, Kimmo Kuoppasalmi, Teemu Gunnar: Use of illicit stimulant drugs in Finland: A wastewater study in ten major cities, Science of the Total Environment, 487 (2014) 696–702.

COST ES1307: www.cost.eu/COST_Actions/essem/Actions/ES1307.

 
Julkaistu 13.3.2015
Sivun alkuun |