Kriminologit eivät voi eivätkä halua neuvoa tiedotusvälineitä siinä, mikä on "oikea" rikollisuuteen kohdistetun huomion taso. Sen sijaan useimmat kriminologit ovat sitä mieltä, että voimakkaat muutokset rikosuutisoinnin määrässä ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ilmiöitä. Ne voivat nimittäin vaikuttaa väestön pelkoihin, rikoksiin varautumiseen ja mahdollisesti oikeusasenteisiin. Psykologian piirissä on paljon tutkittu myös sitä mahdollisuutta, että median rikossisällöt voivat aiheuttaa aggressiivisuutta ja vaikuttaa sitä kautta jopa rikollisuuteen itseensä. Tarkastelen tässä kirjoituksessa määrällisiä muutoksia Yleisradion television pääuutislähetyksen rikosuutisoinnissa ottamatta kantaa muutosten mahdollisiin vaikutuksiin.

Rikosaiheet YLEn pääuutislähetyksessä

Yleisradion television pääuutislähetys on katsojatutkimusten mukaan Suomen luotetuin tietolähde. Siksi on erityisen kiinnostavaa selvittää, millaisia määrällisiä muutoksia sen rikosuutisoinnissa on tapahtunut.

Oheisessa kuvassa 1 on esitetty Yleisradion television pääuutislähetyksen (klo 20:30 uutiset) rikosuutisoinnin määrän muutoksia vuosien 1985 ja 2003 välillä. Kyseisenä jaksona rikosuutisointi lisääntyi voimakkaasti. Jakson alussa 19  ja jakson lopussa 42 prosenttia uutispäivistä sisälsi rikosaiheisen uutisen. Voimakkain kasvujakso ajoittui 1990-luvun puoliväliin. Kasvu koski kaikki rikoslajeja, mutta erityisesti huume- ja väkivaltarikollisuutta. Sen sijaan talousrikollisuuden uutisointi kääntyi jopa pieneen laskuun 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Aineistossa oli muutamia yksittäistapauksia, joista uutisoitiin erityisen paljon sekä peräkkäisinä päivinä että useampana kuukautena. Muutamat näistä yksittäistapauksista - muun muassa Jolon panttivankitapaus ja Kauko Juhantalon tapaukset – nostivat rikosaiheisten uutisten määrää jonkin verran, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että Jolon panttivankidraama oli ainoa määrällisesti merkittävä yksittäistapaus.

Rikoslajikohtainen analyysi tuottaa kuvan, jossa 1980-luku oli melko vakaan ja alhaisen rikosuutisoinnin aikaa, joka jatkui vielä 1990-luvun alkuun asti. Vuoden 1993 jälkeen tapahtunut rikosuutisoinnin kasvu näyttäisi liittyvän selvimmin väkivaltaa ja huumeita käsittelevän uutisoinnin lisääntymiseen.

Yleinen tappeluväkivalta sekä henkirikollisuus ovat voimistaneet rooliaan uutisaiheina vuosien 1985–2003 välisenä aikana. Vuosina 1997 ja 2000 keskimäärin puolet kaikista väkivalta-aiheisista rikosuutisista käsitteli henkirikollisuutta. Yleinen tappeluväkivalta lisääntyi uutisaiheissa melko tasaisesti: vuosina 2000 ja 2003 sen osuus kaikista väkivaltaan liittyvistä uutisaiheista oli noin puolet. Väkivallan ja henkirikollisuuden nousun kääntöpuolena on ollut ryöstöihin ja ehkä jossain määrin myös raiskauksiin liittyvien uutisten määrällisen osuuden väheneminen.

Talousrikollisuudesta uutisoitiin hyvin tasaisesti vuoteen 1993 asti. Vuonna 1997 talousrikosaiheita oli kaksi kertaa useammin kuin aikaisemmin, jonka jälkeen uutisoinnin määrässä on palattu miltei 1980-luvun lukuihin. Vuonna 2000 huumeet ohittivat talousrikosaiheet uutistiheydessä. Vaikka huumeista uutisoitiin 1980-luvulla erittäin vähän, vuoden 1993 jälkeen tilanne on muuttunut huomattavasti. Vuoteen 1997 mennessä uutisoinnin määrä oli kolminkertaistunut ja vuoteen 2000 tultaessa jopa viisinkertaistunut vuoteen 1993 nähden.

Omaisuusrikokset näyttävät olevan ainoa rikosaihe, jonka uutisoinnin määrässä ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia viimeisten vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Verrattuna muihin rikosaiheisiin omaisuusrikoksista on kaiken kaikkiaan kuitenkin uutisoitu suhteellisen vähän.

Myös rikoskontrollin ja seuraamusjärjestelmän eri vaiheiden uutisointi lisääntyi. Television pääuutislähetys näyttäisi käsittelevän verraten tasapainoisesti rikoskontrollijärjestelmän eri vaiheita. Voimakkain kasvu on silti tapahtunut poliisin toiminnan uutisoinnissa. Muita prosessivaiheita, syyttäjää, tuomioistuinvaihetta sekä tuomioiden täytäntöönpanoa, koskeva uutisointi on kasvanut maltillisemmin.

Televisiouutiset ja iltapäivälehdistö

Rikosuutisoinnin määrän kehitys television pääuutislähetyksessä on pääpiirteissään samankaltaista kuin iltapäivälehtien etusivujen rikosotsikoinnin kehitys (ks. Kivivuori ym. 2002). Iltapäivälehdissä rikosuutisoinnin voimakkain kasvuvaihe tapahtui hieman aikaisemmin – vuosien 1988 ja 1993 välillä – kuin television pääuutislähetyksessä, jossa muutosvaihe ajoittui vuosien 1993 ja 1997 välille. Rikosteeman määrällisen tasonkehityksen tarkastelussa voidaan kuitenkin puhua näiden tiedotusvälineiden konsonanssista eli yhdenmukaisuudesta.

Laadullisesti medioiden välillä oli kuitenkin huomattavia eroja. Iltapäivälehtien voimakkaasti lisääntynyt rikosuutisointi keskittyi lähes yksinomaan väkivaltaan. Lisäksi väkivaltauutisointi lehtien etusivuilla on yhtäältä visualisoitunut voimakkaasti ja toisaalta irronnut konkreettisista tapahtumapaikoista. Televisiossa kasvu näkyi tasapainoisemmin eri rikoslajeissa ja myös rikosten seuraamusten uutisoinnissa; vaikka televisiotutkimus sinänsä rajoitettiin uutisaiheiden määrällisten muutosten kuvaamiseen, voidaan todeta, että sekä uutiskuvien ja -filmien käyttö että tapahtumapaikkojen kuvaus on ollut maltillisempaa kuin iltapäivälehdissä. Hyvin usein uutiskuva tai haastattelu on koskenut poliisia tai muuta viranomaista. (Vertailu on varsin viitteellinen, koska iltapäivälehtien analyysi nojasi vain etusivuotsikoihin, ei koko lehden sisältöön.)

Miksi rikosuutisointi on lisääntynyt?

Rikosuutisoinnin kasvuun ovat vaikuttaneet monet tekijät, jotka eivät suoraan liity rikollisuuden määrään yhteiskunnassa. Yleisenä taustana lienee 1980-luvulla alkanut kaupallisen television kilpailu Yleisradion kanssa sekä tämän kilpailun vaikutus visuaalisen, elämyksellisen uutismateriaalin käyttöön. Myös rikosaiheisten erityisohjelmien synty, erityisesti ns. Poliisi-television aloittaminen vuonna 1989, säteili myös tavallisiin uutisiin rikosaiheiden lisääntymisen muodossa.

Tärkeä rikosuutisoinnin määrää lisännyt tekijä oli 1990-luvun puolivälin tienoilla tapahtunut rikostoimitusten perustaminen uutistoimituksen sisälle. Toimituksiin tulleille erikoistuneille rikostoimittajille syntyi vähitellen yhteistyösuhteet sellaisiin rikostiedon lähteisiin, jotka myös aktiivisesti tarjosivat rikosaiheita uutisiin. Samaan aikaan myös poliisi tehosti rikosuutisten tarjontaa medialle.

Kaiken lisäksi nämä mediakentän sisäiset muutokset osuivat ajankohtaan, jolloin suomalaiseen rikollisuusilmiöön tuli uusia piirteitä mm. järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan muodossa. Nämä uudet piirteet ovat lisänneet rikollisuuden yhteiskunnallista huomioarvoa. Rikosuutisoinnin määrän kasvu ei siten ole puhdas mediakonstruktio. Se heijastaa sekä mediakentän sisäisiä tekijöitä että yhteiskunnan ja rikollisuuden muuttumista.

VTM Sari Kemppi on kriminologian jatko-opiskelija Bolognan yliopistossa. Kirjoitus perustuu tutkimustiedonantoon Sari Kemppi & Janne Kivivuori: Rikosuutisten määrä Yleisradion television pääuutislähetyksessä 1985-2003. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 63.

HAASTE 4/2004